Tapanilan Erän liikuntakerho matkalla suosioon

6.8.2013

Tapanilan erän koululaisten liikuntakerho matkalla suosioon

 

Lasten ja lastenlasten kanssa oppii uutta. Syksyllä 2012 koulunsa aloittanut tyttärenpoikani on päässyt osalliseksi koululaisten iltapäiväkerhoon. Koulun aloittaminen merkitsee lapselle uutta maailmaa uusine haasteineen. Oppimisesta tulee tavoitteellista ja sosiaalisessa kanssakäymisessä tulee oppia uusia sääntöjä. Osalle lapsista tämä siirtymä sujuu hyvin. Osa lapsista sen sijaan kokee ainakin kouluun siirtymisen alun suurena muutoksena. Myös tyttöjen ja poikien kokemusten välillä on usein eroa. Tytöille kouluun siirtyminen ja uuden koulumaisemman työskentelyn aloittaminen on usein helpompaa. Sen sijaan osa pojista kypsyy hitaammin uuteen oppimisen ja toimimisen ympäristöön. Eroa on pyritty selittämään viittaamalla tyttöjen nopeampaan kypsymiseen ja oppimiskulttuuriin. Tämä ero luo erityisiä haasteita herkistyä poikien erilaisiin kehitystarpeisiin. Äärimmillään tyttöjen ja poikien väliset erot heijastuvat oppimisen ja kehittymisen vaikeuksina, joissa pojat ovat yliedustettuina tyttöihin nähden. Tehdessäni laajan tutkimuksen Helsingin kaupungissa esiopetuksen päättöaiheessa ja koulunkäynnin alussa luokilla 1-2 havaitsin, että tytöt olivat oppineet paremmin esiopetuksen tavoitteet oikeastaan kaikissa muissa oppiaineissa matematiikkaa lukuun ottamatta. Ja kun lapset siirtyivät kouluun, sukupuolten väliset erot lisääntyivät. Erityisen huomattavia erot olivat äidinkielessä ja taideaineissa tyttöjen hyväksi.

Voi olettaa, että koululaisten liikuntakerho suo mahdollisuuden irtautua kouluoppimiseen liittyvistä monista vaatimuksista.  Näin kerhotoiminta luo tarpeellista vastapainoa koulutyöskentelylle. Tytöt ja pojat voivat irtautua koululaisen roolista. Toimintaa liikuntakerhossa ei määrittele se, kuinka hyvä kukin on koulussa. Sinne tullaan ja siellä toimitaan tasa-arvoisina. Kerhossa voi valita toverinsa, olla yksin tai toimia suuressa ryhmässä. Se luo myös uudenlaisen ja monipuolisen mahdollisuuden tytöille ja pojille kohdata oman itsensä, kaverit, vastakkaisen sukupuolen ja aikuiset. Näiden perusteella voi olettaa, että kerhotoiminta on tarpeellinen erityisesti pojille, joiden oppiminen ja kehittyminen on ehkä tyttöjä enemmän toiminnallista ja perustuu omaan mielenkiintoon. Liikunnalla on tärkeä merkitys. Kiistaton tosiseikka on, että liikunnalla on todettu olevan keskeistä merkitystä lapsen oppimiselle ja kehittymiselle. Tämä pätee sekä tyttöihin että poikiin.    

 

Tietämys lasten oppimispotentiaalista on lisääntynyt erityisesti neuropsykologisen tutkimuksen kautta. Vastasyntyneen aivot painavat noin 25 % aikuisen aivoista, mutta niihin on muodostunut jo noin 100 biljoona aivosolua valmiina aktivoitumaan ja yhdistymään toinen toisiinsa. On arvioitu, että voimakkaassa kehittymisen vaiheessa muodostuu 250 000 aivosolua joka minuutti. Aivosolut aktivoituvat niitä käyttämällä. Tähän puolestaan vaikuttavat ne kokemukset, joita lapsi saa kasvuympäristöstään. Vain sellaiset aivosolut aktivoituvat, joita lapsi toistaa kokemuksissaan. Näin muodostuu perusta älylliselle, sosiaaliselle, emotionaaliselle ja motoriselle oppimiselle ja kehittymiselle. Toistuvat kokemukset  synnyttävät muistijälkiä, jotka vahvistavat lapsen turvallisuuden tunnetta, käsitystä itsestä, luottamusta toiseen ja myönteisten ihmissuhteiden kehittymistä. Tämä kaikki mahdollistuu säännöllisessä liikuntakerhotoiminnassa. Aivosolujen kehittymisen voimakkaassa vaiheessa voi ikään kuin kuulla kutsun: käytä meitä, muuten kadotat meidät. Tapanilan Erän Liikuntakerhossa ei juurikaan tapaa toimettomia lapsia ja sen tarjoamat kokemukset otetaan täysimääräisesti käyttöön. 

 

Lasten kasvuprosessissa on ryhdytty korostamaan toimijuutta. Lähestymistavan taustalla on lapsuuden sosiologinen tarkastelutapa, jossa analysoidaan lapsuutta ja pohditaan sitä, miten yhteiskunta aikuisten välityksellä voi tukea ja kehittää lapsuutta. Huomiota kiinnitetään olosuhteisiin, joissa lapset elävät ja toimivat. Näin hahmotettuna lapsuus on itsessään merkittävää eikä jatkuvaa valmistautumista johonkin, joka odottaa lasta. Johtopäätöksenä on esitetty, että lapset ovat yhteiskunnan aktiivisia toimijoita pienestä pitäen. Lasten omaa toimintaa, vastarintaa, yhteistyötä ja yhteisöissä toimintaa pidetään tärkeänä. Kannustamalla lasta osallisuuteen ja toimijuuteen pidetään yllä lapsuutta ja kasvatetaan lapsia aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Tapanilan koululaisten liikuntakerhon toimitavassa on oivallettu lapsen toimijuuden esisijainen merkitys. Lapsiin ei suhtauduta marginaaliryhmänä. Aikuiset ovat rakentaneet heille sukupolvien välisen kohtaamisen, jossa korostuu tasa-arvo. Näin lapsuudelle voi muotoutua sille luonteenomaiset muodot, elämäntavat ja toimintamahdollisuudet, jossa lapsuus on osa aikuisuutta ja aikuinen osa lapsuutta.   

Myös lasten hyvinvointiin on ryhdytty kiinnittämän lisääntyvää huomiota. Hyvinvoinnin keskeisinä ulottuvuuksina on pidetty taloudellisia ja elintason liittyviä tekijöitä, sosiaalisia suhteita ja mahdollisuutta toteuttaa itseään. Niin lasten kuin aikuistenkin hyvinvoinnin on oletettu lisäävän onnellisuutta. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaisten lasten hyvinvoinnin on todettu olevan tutkittujen maiden parhaita materiaalisessa hyvinvoinnissa, terveydessä, tuvallisuudessa ja koulutuksellisessa hyvinvoinnissa. Sen sijaan riskikäyttäytymisessä, perhesuhteissa ja ystävyyssuhteissa lastemme hyvinvointi on sijoittunut huonoimpien maiden joukkoon. Riskikäyttäytymistä on omiaan vähentämään lisääntyvä vastuuntunto omasta ja toisten hyvinvoinnista tavalla, jossa luotetaan ja rohkaistaan lasta itsesäätelyyn ja toimimaan ryhmässä vastuullisesti. Näitä taitoja lapsi voi harjoittaa ja kehittää iltapäiväkerhon toiminnassa. Myös ystävyys- ja toverisuhteiden kehittymisessä iltapäiväkerho tarjoaa hyvän kasvualustan ja toimintaympäristön. Kouluun siirtyessä lapselle tuttu toveri- ja ystäväpiiri usein hajoaa. Lapset sijoittuvat eri kouluun tai eri luokille. Iltapäiväkerhotoiminta mahdollistaa lasten uudelleenkohtaamisen ja toveri- ja ystävyyssuhteiden lujittumisen sekä lisääntyviä mahdollisuuksia löytää ja solmia uusia ystävyys- ja toverisuhteita.     

 

Menestykselliseen koululaisten iltapäiväkerhotoimintaan vaikuttaa ratkaisevasti henkilöstö, joka suunnittelee, ohjaa ja kehittää toimintaa. Vaikutelmani ja kokemukseni Tapanilan erän koululaisten liikuntakerhon toiminnasta ovat poikkeuksellisen myönteiset ja rohkaisevat.  Toiminnasta vastaava Tuomo Tammivuori tiimeineen (Jukka Welin, Niklas Fjäder, Mikko Kaivola ja Susanna Keijama) ovat onnistuneet luomaan toiminnalle puoleensa vetävän, virikkeellisen sekä lasten osallisuutta ja hyvinvointia edistävän toimintakulttuurin. Lapset saapuvat sinne innolla ja viihtyvät siellä. Toiminnan mahdollisuudet ovat laajat. Lapset voivat osallistua eri typpiseen liikuntaan, leikkiä, tehdä koulutehtäviä, aterioida yhdessä, järjestää diskon, tavata toisiaan, sopia kaveritapaamisista tai saada asiantuntevaa neuvoa erilaisista liikuntaharrastuksista. Tässä muutamia esimerkkejä.

Itse näen Tapanilan koululaisten iltapäiväkerhon toiminnan olevan paljon muutakin kuin liikuntaan liittyvää. Sen toimintaidea, saavuttama suuri suosio ja toiminnan taitava toteuttaminen mahdollistavat sen, että tämä toimintamuoto voi tarjota laajan tuen lasten kehittymiselle ja oppimiselle. Tyttärenpoikani ei halua olla sieltä pois yhtenäkään päivänä. Olen myös sinne aina itse tervetullut vanhempien ja muiden isovanhempien tapaan, samoin tyttärenpoikani nuorempi veli, joka innolla odottaa tapaavansa Tuomon ja muut siellä olijat. Kerho on aidosti kotoisa ja monipuolinen kohtaamispaikka, jossa pätevät, hyväntuuliset ja energiset ohjaajat siirtävät hyvänolon tunteet lapsiin ja heitä noutaviin aikuisiin.

- Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen ja pedagogiikan emeritusprofessori Mikko O. Ojala